VÄITÖKSET
Erpo Pakkala, 22.9.2011, 9:37
Lieväkin muistin heikentyminen ennustaa Alzheimeria
Lievästä muistin heikentymisestä kärsivillä on merkittävä riski sairastua Alzheimerin tautiin, jos heillä havaitaan positroniemissiotomografiassa (PET) amyloidiproteiinikertymiä aivokuorella.
LL Jaana Koivusen väitöstutkimuksessa 59 prosenttia lievästi muistihäiriöisistä sairastui Alzheimerin tautiin kahden vuoden seurannan aikana. Heillä tapahtumamuistissa ja toiminnanohjauksessa tapahtui selkeää heikentymistä.
Ei-sairastuneiden henkilöiden kohdalla sen sijaan ei heikentymistä juurikaan tapahtunut. Lähtötilanteessa ei eroja tapahtumamuistissa tai toiminnanohjauksessa ollut havaittavissa ryhmien välillä.
Merkittävää oli, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla ei amyloidikertymä enää lähtötilanteen jälkeen kovinkaan paljon lisääntynyt. Sen sijaan osalla henkilöistä, jotka eivät sairastuneet, amyloidikertymä lisääntyi huomattavasti
Koivusen havainto vahvistaa olettamusta, että amyloidiproteiinin kertyminen aivokuorelle alkaa jo varhain, jopa useita vuosia ennen Alzheimerin taudin kliinisiä oireita. Tällä on merkitystä, jos uusilla lupaavilla lääkehoidoilla pystyttäisiin vaikuttamaan Alzheimerin taudin syntypatologiaan ja tätä kautta estämään taudin eteneminen.
PET-kuvantamista voisi käyttää enemmänkin
Koivunen havaitsi myös, että PIB-PET-tutkimus oli herkempi menetelmä lisääntyneen amyloidikertymän havaitsemisessa verrattuna aivoselkäydinnesteen amyloidimääritykseen, jota käytetään myös kliinisessä työssä Alzheimerin tautipotilaiden diagnostiikassa.
PET-kuvantamista käytetään muistihäiriöiden diagnostiikassa sen hyödyistä huolimatta vain rajallisesti, mikä johtuu pitkälti tutkimusmenetelmän korkeasta hinnasta. PET-tutkimuksessa käytettävien isotooppimerkkiaineiden hajoamisaika on lyhyt ja niiden valmistamiseksi tarvittava kiihdytin on kallis. Erityisesti PIB-merkkiaineella tehty PET-kuvantaminen on tällä hetkellä pääsääntöisesti ainoastaan tutkimuskäytössä johtuen hiili-leimatun merkkiaineen lyhyestä hajoamisajasta.
– Kehitteillä on uusia pidemmän puoliintumisajan omaavia merkkiaineita, mikä mahdollistaa PET-tutkimusten laajemman käytön tulevaisuudessa, Koivunen sanoo.
Koivunen väittelee 23.9. 2011 Turun yliopistossa.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Lieväkin muistin heikentyminen ennustaa Alzheimeria
Lieväkin muistin heikentyminen ennustaa Alzheimeria
VÄITÖKSET
Erpo Pakkala, 22.9.2011, 9:37
Lieväkin muistin heikentyminen ennustaa Alzheimeria
Lievästä muistin heikentymisestä kärsivillä on merkittävä riski sairastua Alzheimerin tautiin, jos heillä havaitaan positroniemissiotomografiassa (PET) amyloidiproteiinikertymiä aivokuorella.
LL Jaana Koivusen väitöstutkimuksessa 59 prosenttia lievästi muistihäiriöisistä sairastui Alzheimerin tautiin kahden vuoden seurannan aikana. Heillä tapahtumamuistissa ja toiminnanohjauksessa tapahtui selkeää heikentymistä.
Ei-sairastuneiden henkilöiden kohdalla sen sijaan ei heikentymistä juurikaan tapahtunut. Lähtötilanteessa ei eroja tapahtumamuistissa tai toiminnanohjauksessa ollut havaittavissa ryhmien välillä.
Merkittävää oli, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla ei amyloidikertymä enää lähtötilanteen jälkeen kovinkaan paljon lisääntynyt. Sen sijaan osalla henkilöistä, jotka eivät sairastuneet, amyloidikertymä lisääntyi huomattavasti
Koivusen havainto vahvistaa olettamusta, että amyloidiproteiinin kertyminen aivokuorelle alkaa jo varhain, jopa useita vuosia ennen Alzheimerin taudin kliinisiä oireita. Tällä on merkitystä, jos uusilla lupaavilla lääkehoidoilla pystyttäisiin vaikuttamaan Alzheimerin taudin syntypatologiaan ja tätä kautta estämään taudin eteneminen.
PET-kuvantamista voisi käyttää enemmänkin
Koivunen havaitsi myös, että PIB-PET-tutkimus oli herkempi menetelmä lisääntyneen amyloidikertymän havaitsemisessa verrattuna aivoselkäydinnesteen amyloidimääritykseen, jota käytetään myös kliinisessä työssä Alzheimerin tautipotilaiden diagnostiikassa.
PET-kuvantamista käytetään muistihäiriöiden diagnostiikassa sen hyödyistä huolimatta vain rajallisesti, mikä johtuu pitkälti tutkimusmenetelmän korkeasta hinnasta. PET-tutkimuksessa käytettävien isotooppimerkkiaineiden hajoamisaika on lyhyt ja niiden valmistamiseksi tarvittava kiihdytin on kallis. Erityisesti PIB-merkkiaineella tehty PET-kuvantaminen on tällä hetkellä pääsääntöisesti ainoastaan tutkimuskäytössä johtuen hiili-leimatun merkkiaineen lyhyestä hajoamisajasta.
– Kehitteillä on uusia pidemmän puoliintumisajan omaavia merkkiaineita, mikä mahdollistaa PET-tutkimusten laajemman käytön tulevaisuudessa, Koivunen sanoo.
Koivunen väittelee 23.9. 2011 Turun yliopistossa.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Turvahälytysjärjestelmä vahnukselle.
Yhä useampi vanhus käyttää perinteistä turvapuhelinta tai hyvinvointiranneketta kotona selviytymisen tukena. Vanhusten ja omaisten tiedontarvetta ei tule vähätellä, kun turvahälytysjärjestelmä otetaan käyttöön. Hyvä ohjaus motivoi käyttämään hälytysjärjestelmää tarkoituksenmukaisesti. Asiasanat: hyvinvointiranneke, turvapuhelin, ohjaus, vanhus
Useat kotona ja palvelutaloissa asuvat vanhukset käyttävät turvahälytysjärjestelmää päivittäisen selviytymisen tukena. Turvahälytysjärjestelmällä tarkoitetaan turvalaitteen ja siihen liittyvän sosiaalisen palvelun, valvonnan, avun ja hoivan yhdistelmää. Turvahälytysjärjestelmän avulla pyritään ennaltaehkäisemään vakavia terveydellisiä haittoja ja vähentämään onnettomuuksista johtuvia kielteisiä seurauksia sekä lisäämään vanhuksen turvallisuuden tunnetta ja omatoimisuutta. (Törmä ym. 2001.)
Puolangalla ja Sotkamossa selvitettiin opinnäytetyön avulla vanhusten ja heidän omaistensa näkemyksiä turvahälytysjärjestelmistä (Vahtola 2004). Artikkeli perustuu opinnäytteenä tehtyyn tutkimukseen ja siihen liittyneeseen kenttätyöhön, jossa tutkija tapasi 55 yli 65-vuotiasta kotona tai palvelutalossa asuvaa vanhusta. Vanhusten omaisilta tiedonkeruu tapahtui postitse lähetetyllä kyselylomakkeella. Kotihoidon henkilökunnan näkemyksiä turvahälytysjärjestelmistä ei tutkimuksessa selvitetty.
Hyvinvointiranneke vai perinteinen turvapuhelin?
Turvahälytysjärjestelmä on aina suunniteltava yksilöllisesti vanhuksen tarpeita vastaavaksi. Hälytysjärjestelmän tarpeen tulisi lähteä ensisijaisesti vanhuksesta itsestään, ei hoitohenkilökunnan tai omaisten tarpeista. Tällöin vanhus on myös motivoitunut järjestelmän käyttöön. Tutkimuksessa omaiset korostivat kotihoidon henkilökunnan ammattitaitoa, kun pohditaan, sopisiko vanhukselle paremmin perinteinen turvapuhelin vai hyvinvointiranneke. Osa omaisista olisi halunnut osallistua vanhuksen turvahälytysjärjestelmää koskevaan päätöksentekoon.
Perinteinen turvapuhelin edellyttää vanhukselta kykyä arvioida oma tilanteensa ja tarvittaessa hälyttää apua. Vivagoâ-hyvinvointiranneke taas ei välttämättä edellytä käyttäjältään mitään aktiivisia toimenpiteitä. Hyvinvointiranneke on ranteessa pidettävä turvalaite, joka seuraa jatkuvasti kantajansa vireystilaa ja lähettää siitä tietoja tukiasemaan. Kun vireystila poikkeaa käyttäjälle tavanomaisesta, ranneke lähettää automaattisen hälytyksen tukiaseman välityksellä hälytyksen vastaanottajalle. Vastaanottaja voidaan määrittää yksilöllisesti.
Hyvinvointiranneke rekisteröi ja tallentaa käyttäjänsä normaalin vireystilan neljän ensimmäisen käyttövuorokauden aikana mittaamalla mikro- ja makrotason liikettä sekä ihon lämpötilaa. Järjestelmä lähettää automaattisen ”Poikkeava vireystila” -hälytyksen, mikäli se havaitsee vanhuksen olleen liikkumaton yli 30 minuuttia päivällä tai noin 60 minuuttia yöllä normaalia pidempään. Jos vanhus on liikkunut hyvin vähän päivällä 3–5 tunnin aikana, järjestelmä lähettää automaattisesti ”Passiivisuus”-hälytyksen. Hyvinvointirannekkeen automaattisia hälytystoimintoja voidaan valita yksilöllisesti vanhuksen tarpeen mukaan. Aktiivisuustason seuranta ja hälytykset toimivat vain noin 20–30 metrin päässä tukiasemasta. Lisäksi hyvinvointiranneke tarvitsee toimiakseen jatkuvan ihokosketuksen.
Hyvinvointiranneketta käyttävän vanhuksen aktiivisuustasoa voidaan haluttaessa seurata myös graafisen aktiviteettikäyrän avulla. Aktiviteettikäyrä antaa tietoa esimerkiksi vanhuksen päivärytmistä sekä yöunen kestosta ja laadusta. Hyvinvointirannekkeeseen voidaan lisäksi liittää erilaisia lisälaitteita, kuten kulunvalvonta ja muistuttava lääkekiekko.
Tutkimuksen mukaan hyvinvointiranneketta arvostivat ne vanhukset, joilla oli ollut kaatumisia, pyörtymisiä tai muistihäiriöitä. Erityisesti omaiset, joiden hoidettavalla vanhuksella oli ollut kaatumisia tai vanhus sairasti insuliinihoitoista diabetesta, kokivat turvahälytysjärjestelmän yleensä ottaen hyväksi. Joillekin dementoivaa sairautta sairastaville taas turvahälytysjärjestelmän merkkivalot aiheuttivat pelkoja.
Vanhukset suhtautuivat eri tavoin hyvinvointirannekkeeseen liittyvään valvontaan. Osa ranneketta käyttävistä koki, että laitteeseen liittyi kielteistä valvontaa tai laite loukkasi yksityisyyttä ja rajoitti elämää. Toisaalta osa vanhuksista näki tärkeäksi, että kotihoidon henkilökunta sai enemmän tietoa heidän voinnistaan hyvinvointirannekkeen avulla.
Osa vanhuksista koki virhehälytysten vähentyneen, kun he olivat vaihtaneet perinteisen turvapuhelimen hyvinvointirannekkeeseen. Hyvinvointirannekkeen hälytysnappi oli jäykempi ja rannekkeen muoto kellomaisempi, joten virhehälytyksiä ei ehkä tapahtunut niin helposti. Hyvinvointiranneke oli vanhusten mielestä isokokoinen, mutta sen kellomainen muoto koettiin hyvänä. Toisaalta rannekkeen rannekeosa koettiin epämiellyttäväksi, koska laite tarvitsee toimiakseen tiiviin ihokontaktin. Ranneke aiheutti osalle vanhuksista mustelmia ja turvotusta. Perinteisen turvapuhelimen ranneke oli vanhusten mielestä kutittava ja helposti löystyvä. Toisaalta positiivista oli, ettei ranneke puristanut.
Perinteinen turvapuhelin soveltui hyvinvointiranneketta paremmin niille vanhuksille, jotka eivät pystyneet tai halunneet pitää ranneketta ranteessa. Vanhuksilla, joilla käsien voima oli heikko, hälytyksen tekeminen onnistui helpommin painamalla perinteisen turvapuhelimen hälytysnappia esimerkiksi pöytää tai apuvälinettä vasten. Ranteessa jatkuvasti pidettävä hyvinvointiranneke saattoi myös haitata vanhusten pukeutumista tai apuvälineiden käyttöä.
Ohjauksessa liikkeelle vanhuksen tarpeesta
Vanhuksilla voi olla ennakkoluuloja ja pelkoja turvahälytysjärjestelmää kohtaan, eivätkä kaikki ole tottuneet käyttämään teknologiaa. Haasteeksi nouseekin vanhusten hyvä perehdyttäminen turvahälytysjärjestelmään, jotta heillä olisi myös edellytykset käyttää laitteita hyväkseen. Ohjauksessa tulisi lähteä liikkeelle vanhuksen tarpeista. Huomiota ei tulisi heti suunnata laitteeseen ja sen toimintaperiaatteisiin, koska silloin vanhukselle voi syntyä heti ennakkoluulo laitteen monimutkaisuudesta. (Mäki 2000.)
Perustietoa havainnollisesti ja konkreettisesti
Vanhukset haluavat perustietoa laitteen toiminnasta ja sen toiminta-alueesta. Hälytyksen teon opastuksen lisäksi on hyvä mainita, että hälytykseen tarvitaan puhelinverkko.
Vanhukset haluavat tietää, mihin ja kenelle hälytys konkreettisesti menee. Heille tulee kertoa, jos hälytyksen vastaanottoja vaihtelee eri vuorokaudenaikoina. Lisäksi on tärkeää kertoa, kuinka nopeasti apu saapuu paikalle ja mihin ensisijaisesti otetaan yhteyttä, jos kyseessä on äkillinen sairauskohtaus (Pekkarinen 2003).
Vanhukset haluavat tietoa turvahälytysjärjestelmän vedensiedosta. Valitettavasti nykyiset turvahälytysjärjestelmät tulee ottaa pois ranteesta suihkun tai saunan ajaksi. Hyvinvointirannekkeen tukiasema lähettää automaattisen hälytyksen puolen tunnin kuluttua rannekkeen riisumisesta, jos ranneketta ei ole laitettu takaisin käteen. Painamalla tukiaseman nappia voi hälytyksen lähtemisaikaa pidentää tunnilla.
Vanhukset pelkäävät tarpeettomia hälytyksiä
Vanhukset pelkäävät, että turvahälytyslaitteen rannekkeen nappi osuu johonkin arkisten askareiden aikana ja tekee tarpeettoman hälytyksen. Tämä voi johtaa siihen, ettei turvahälytyslaitetta pidetä lainkaan ranteessa. Vanhuksia tuleekin rohkaista turvahälytysjärjestelmän käyttöön ja mahdollisiin tarpeettomiin hälytyksiin on suhtauduttava ymmärtäväisesti. Hyvinvointiranneketta käyttävä vanhus voi itse perua tarpeettoman hälytyksen painamalla tukiaseman stop-painiketta.
Tutkimuksessa ilmeni, että perinteistä turvapuhelinta käyttävistä vanhuksista vain 44 % piti turvapuhelinta ranteessa. Hyvinvointiranneketta käyttävillä vanhuksilla taas laite oli ranteessa yhtä vanhusta lukuun ottamatta. Ilmiötä selittää osaltaan hyvinvointirannekkeeseen liittyvä tiivis valvonta – hyvinvointiranneke lähettää tiedon kotihoidon henkilökunnalle myös rannekkeen pois ottamisesta.
Mihin vanhus voi ottaa yhteyttä?
Vanhusten tulee tietää, mistä he kysyvät neuvoa, jos heillä on ongelmia turvahälytysjärjestelmän kanssa. Vastaukseksi ei riitä, että neuvoja saa kotihoidon henkilökunnalta, vaan vanhukset toivovat konkreettisia puhelinnumeroita.
Vanhuksia askarruttaa myös se, mistä he tietävät laitteen toimivan. Kotihoidon henkilökunta voi tehdä tarvittaessa yhdessä vanhuksen kanssa koehälytyksen. Lisäksi hyvinvointirannekkeen käyttäjälle voi kertoa, että kotilaitteessa kuuluu jatkuvasti palaa vihreä merkkivalo ja että laite valvoo automaattisesti omaa toimintaansa.
Vanhukset tarvitsevat konkreettisia toimintaohjeita siitä, miten heidän tulee toimia, jos he lähtevät pois kotoaan. Heille voidaan esimerkiksi kertoa, että ranneke on hyvä jättää kotiin ja kaikki johdot voi jättää paikoilleen. Hyvinvointiranneketta käyttävän vanhuksen olisi hyvä kertoa poissaolostaan kotihoidon henkilökunnalle. Muuten hyvinvointiranneke lähettää henkilökunnalle ilmoituksen yhteyden katkeamisesta, mikä aiheuttaa turhia tarkistuksia ja yhteydenottoyrityksiä.
Tietoa kustannuksista, ohjausta omaisille
Vanhukset haluavat tietoa turvahälytysjärjestelmiin liittyvistä kustannuksista. Vanhuksille tulee kertoa, mitä kuukausimaksuun sisältyy ja joutuvatko he maksamaan tarpeettomista hälytyksistä. Heitä tulee myös ohjata turvahälytysjärjestelmään liittyvän laskun tulkitsemisessa.
Tutkimuksessa ilmeni, että omaisten saama ohjaus turvahälytysjärjestelmästä oli ollut vähäistä. Omaiset ovat tärkeitä tukihenkilöitä vanhuksille, joten myös heidän ohjaukseensa tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Omainen voi esimerkiksi rohkaista vanhusta käyttämään turvahälytysjärjestelmää ja pitämään ranneketta ranteessa.
Ohjeiden kertaaminen tarpeellista
Kun vanhus ottaa käyttöönsä turvahälytysjärjestelmän, hänen kanssaan tulee käydä perusasiat rauhallisesti läpi. Vanhukset toivovat, että asiat käytäisiin uudelleen läpi, kun laite on ollut käytössä jonkin aikaa. Lisäksi heille on tärkeä lyhyt kirjallinen toimintaohje, niin sanottu huoneentaulu, ja muut kirjalliset ohjeet, joista asioita pystyy tarvittaessa kertaamaan. Puolangalla ja Sotkamossa tehtiin myös vanhusten tarpeiden pohjalta paikallinen ohje erityisesti hyvinvointirannekkeen käyttäjille. Todennäköisesti tulevaisuudessa myös vertaiskouluttajien käyttö tulee lisääntymään.
Hyvään ohjaukseen kannattaa panostaa, sillä se motivoi vanhusta käyttämään turvahälytysjärjestelmää tarkoituksenmukaisesti.
Lähteet
Mäki O. 2000. Elämänlaatu ja teknologia - esimerkkinä multimediasovellus. Teoksessa: Topo P. (toim.) Teknologia, etiikka, dementia -seminaariraportti. Aiheita monistesarja 18/2000. Stakes, Helsinki.
Pekkarinen S. 2003. Ikääntyvä ihminen turvapuhelinpalvelujen asiakkaana. Teoksessa: Serkkola A. (toim.) Turvapuhelin palvelut ikääntyvän ihmisen elinympäristössä. Teknillinen korkeakoulu, Lahden keskus. Markprint, Lahti.
Törmä S., Nieminen J. & Hietikko M. 2001. Ikääntyvien itsenäistä suoriutumista tukevan teknologian arviointi käyttäjänäkökulmasta. Turvahälytysjärjestelmät. Tulevaisuusvaliokunta Teknologian arviointeja 7. Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2001.
Vahtola M. 2004. Hyvinvointiranneke. Kotona asuvien vanhusten ja heidän omaistensa näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulun yliopisto.
tiistai 3. toukokuuta 2011
UKK-instituutti - Suomalaisten terveysliikunta 2010
Liikkumisen lisääminen vaatii muutoksia ihmisten arkeen
Mediatiedote 28.4.2011
Riittämättömän liikkumisen vuoksi menetetään valtavasti liikunnan mahdollistamia terveyshyötyjä. Suomessa työikäisistä vain runsas kymmenesosa täyttää terveysliikunnan suosituksen kokonaisuudessaan. Eläkeikää lähestyvistä suositusten mukaisesti liikkuu enää muutama prosentti ikäryhmästä. Valtakunnantason poliittisilla ratkaisuilla olisi kuitenkin mahdollista lisätä liikkumista — esimerkiksi autoilua suosiva työmatkojen veroetu voitaisiin muuttaa pyöräilyä suosivaksi.Kyselyjen mukaan noin puolet työikäisistä liikkuu terveysliikunnan suosituksen mukaisen määrän kestävyysliikuntaa. Mutta vain joka kymmenes harjoittaa myös lihaskuntoaan suositusten mukaisella minimitasolla. Työurien pidentämisestä toivottua tuottavuuden nousua ei välttämättä saavuteta, koska eläkeikää lähestyvien suomalaisten toimintakykyä heikentävät tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet lisääntyvät entisestään lähivuosina. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet aiheuttavat jo nyt eniten työstä poissaoloja ja ne ovat toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Erityisenä haasteena on liikkumattomien suuri määrä, heitä on noin viidesosa työikäisistä. Arkielämä on muuttunut yhä passiivisemmaksi ja istumiseen käytettävä aika on lisääntynyt. Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että liikkumattomuus aiheuttaa yli neljänneksen tyypin 2 diabeteksesta.
Liikunnan määrä vähenee Suomessa jo aikuisiän kynnyksellä. Lähes puolet 11-vuotiaista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, mutta 15-vuotiaista enää vähemmän kuin joka viides. Kun työikäisistä vähän useampi kuin joka kymmenes täyttää terveysliikunnan suosituksen kokonaisuudessaan, niin eläkeikäisten kohdalla tavoitteeseen pääsee vain muutama prosentti.
UKK-instituutin kokoama katsaus Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 on tehty yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tukenut katsauksen kirjoittamista ja se julkaistaan 28.4.2011 opetus- ja kulttuuriministeriön tuella ministeriön julkaisusarjassa.
Katsauksessa kuvataan suomalaisten liikkumisen määrää ja riittävyyttä elämänkaaren eri vaiheissa ja se on yhteenveto aktiivisuuden kehittymisestä viime vuosikymmenien aikana. Liikunta-aktiivisuutta seurataan Suomessa useilla säännöllisesti toistettavilla kyselyillä. Tällainen itse ilmoitettu tieto kuitenkin usein yliarvioi väestön fyysistä aktiivisuutta. Sen takia liikkumisaktiivisuutta olisikin hyvä seurata objektiivisilla mittauksilla. Näin voitaisiin saada luotettavaa ennustetietoa terveyspoliittisen päätöksenteon tueksi.
Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010: terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset.
Husu Pauliina, Paronen Olavi, Suni Jaana, Vasankari Tommi; Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15.
Lisätiedot
Johtaja Tommi Vasankari, LT, tutkimusprofessori, UKK-instituutti
puh. 040 505 9157Kuva: 15—64-vuotiaden suomalaisten terveysliikunnan harrastaminen.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Uusia Alzheimerin taudin riskigeenejä löytyi - Uutisarkisto - ;Mediuutiset
TUTKIMUS JA KEHITYS
Kati Haapakoski, 4.4.2011, 13:34
Uusia Alzheimerin taudin riskigeenejä löytyi
Tuoreessa tutkimuksessa on löydetty kaksi uutta Alzheimerin taudin riskigeeniä, ABCA7 ja MS4A. Tutkimus on julkaistu Nature Genetics -tiedelehdessä.
Kyseisissä geeneissä havaitut geneettiset muutokset vaikuttivat merkittävästi riskiin sairastua Alzheimerin tautiin. Tutkimus toteutettiin 20 000 Alzheimerin tautipotilaan ja 40 000 kontrollihenkilön aineistossa, joka on peräisin sekä Euroopasta että Yhdysvalloista.
Lisäksi tutkimuksessa pystyttiin varmentamaan muissa tutkimuksissa löydettyjen CR1-, BIN1-, CD33-, CD2AP- sekä EPHA1-geenien merkittävä geneettinen rooli Alzheimerin taudissa.
Edellä mainitut geenit yhdessä jo aikaisemmin löydettyjen APOE-, CLU- ja PICALM- geenien kanssa ovat keskeisimpiä Alzheimerin taudin riskiin vaikuttavia geneettisiä tekijöitä. Näiden geenien biologinen rooli liittyy keskeisesti lipidimetaboliaan, immuunisysteemiin, sekä proteiinien kuljetukseen solukalvolta solun sisälle. Nämä tiedot osaltaan edesauttavat toiminnallisten jatkotutkimusten suunnittelua ja kohdentamista tautimekanismien selvittämiseksi Alzheimerin taudissa.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia Alzheimerin taudin uusien riskigeenien geneettinen ja toiminnallinen karakterisointi, Itä-Suomen yliopiston rahoittamaa Neurodegeneratiivisten aivosairauksien tautimekanismit, biomarkkerit ja uudet hoitostrategiat -kärkihanketta sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan rahoittamaa tutkimushanketta.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Muistisairaiden määrä kasvaa laitoshoidossa - Uutisarkisto - Mediuutiset
MUISTI KATOAA
Erpo Pakkala, 22.3.2011, 10:05
Muistisairaiden määrä kasvaa laitoshoidossa
Neljännes noin 36 000 sosiaali- ja terveydenhuollon laitospalveluissa, palveluasumisessa ja säännöllisessä kotihoidossa olevista asiakkaista sairastaa jotakin muistisairautta, selviää THL:n vuoden 2009 tilastoraportista.
Eniten muistisairaita on terveyskeskusten vuodeosastoilla. Siellä muistisairaus on diagnosoitu yli puolella potilaista.
Vähiten muistisairaita asiakkaita on erikoissairaanhoidon laitoshoidossa.
Vuosituhannen alusta muistisairaiden asiakkaiden määrä on lisääntynyt yli 10 000 asiakkaalla. Erityisesti vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa olevien muistisairaiden asiakkaiden osuudet ovat kasvaneet 2000-luvun aikana. Suhteellisesti eniten muistisairaita asiakkaita on koko 2000-luvun ollut kuitenkin terveyskeskusten vuodeosastoilla.
Suurin osa muistisairaista on naisia
Muistisairaista asiakkaista suurin osa eli lähes kolme neljäsosaa on naisia. Erityisesti tehostetun palveluasumisen ja vanhainkotien iäkkäimmän asukasryhmän naisista suurella osalla on diagnosoitu jokin muistia heikentävä sairaus.
Muistisairaiden asiakkaiden määrissä oli hieman alueellisia eroja. Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan sisältävien palvelujen piirissä (vanhainkoti, tehostettu palveluasuminen ja terveyskeskusten pitkäaikaishoito) oli Pohjois-Karjalassa, Lapissa ja Päijät-Hämeessä yli 60 muistisairasta asiakasta tuhatta 75 vuotta täyttänyttä kohti. Itä-Uudellamaalla tämä luku oli alle 50.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Texas among states with highest unpaid Alzheimers caregiver contributions | Lubbock Online | Lubbock Avalanche-Journal
AVALANCHE-JOURNALThere are more than 1.2 million Alzheimer’s and dementia caregivers in the state. In 2010, these caregivers provided 1.38 million hours of unpaid care valued at nearly $16.5 billion, according to a study released this week by the Alzheimer’s Association.
Only eight other states in the nation have unpaid caregiver contributions exceeding $6 billion.
Stephani Stoke, Alzheimer’s Association area director, said these caregivers are primarily family members and friends of those with Alzheimer’s, as well as health care workers who volunteer their time. The cause is likely the economic downturn coupled with the high prices of care from nursing homes and home health care providers. But this high number of unpaid care givers has negative effects of its own as well.
Stoke explained that often these caregivers have to leave their full time jobs to focus on care giving, bringing financial strain now from a different source. They also endure the emotional stress that comes with the constant responsibility.
Stoke said these caregivers often take care of patients in the early stages of the disease.
“With the early stages of Alzheimer’s, many people do not qualify for a nursing home,” she explained.
The study also showed that Alzheimer’s strains the economy by placing a larger burden on Medicaid. The average per-person Medicaid payments for beneficiaries 65 and older with Alzheimer’s and other dementias are nine times higher than Medicaid payments for those without the disease.
Currently, Medicaid costs are $37 billion and they’re expected to increase by almost 400 percent by 2050.
Study authors said they feared the Alzheimer’s crisis would only further strain already struggling state budgets.
An estimated 5.4 million Americans are living with Alzheimer’s, a disease in which the brain cells degenerate and die, causing declines in memory and mental function. Of those, 340,000 live in Texas.
“People are living longer, so we’re seeing an increase,” Stokes said.
While there is currently no cure for Alzheimer’s or a specific prevention, there are medications that can help improve the quality of life for an Alzheimer’s patients. These medications work for a time and can help improve brain function.
Stoke said the best thing you can do for an Alzheimer’s patient is catch the disease early, so they can begin receiving treatment as soon as possible. Look for early warning signs, she suggested.
“Don’t dismiss them as ‘Oh that’s just Mom’,” she said.
Early detection and treatment can help improve the quality of life for the patient and their loved ones.
“It doesn’t just affect one person,” she said.
To comment on this story:
kellie.bramlet@lubbockonline.com • 766-8754
james.ricketts@lubbockonline.com • 766-8701
Source: Alzheimer’s Association
2011 Facts and Figures.